Eläimet ovat lapsuudesta asti kuuluneet elämääni. Lapsuudenkodissa oli koiran lisäksi kissoja, ja itselläni huonekaverina ensin hamsteri ja myöhemmin marsu. Kiinnostus eläimiin säilyi teini-ikään ja kesät vietin joko tallilla tai kennelissä työskennellen. Lukion jälkeen, kun kaverit suuntasivat au-pairiksi ulkomaille, minäkin lähdin Italiaan, tosin en lapsia hoitamaan vaan koiria. Haaveeni oli opiskella koirankouluttajaksi. Näihin aikoihin sain myös ensimmäisen oman koirani, keskikokoisen snautserinartun, joka edelleen toimii minulle esikuvana koirankasvatuksessa ihanan luonteensa puolesta. Myöhemmin snautseri sai seurakseen collien, jonka kanssa harrastin jonkin verran TOKO:a ja muitakin palveluskoiralajeja tuli kokeiltua. Opiskeluaikoina olin myös muutaman vuoden eläinliikkeessä töissä, valmistumisen myötä elämänpolku vei kuitenkin muualle.

Tunnustan, että ensimmäinen asia mihin ihastuin australianlabradoodlessa oli sen ulkonäkö, söpömpää kaveria saa kyllä etsiä. Toisena, tärkeämpänä tekijänä,  on rodun luonne, doodlen iloisuus ja innokkuus on mukaansa tempaiseva. Yhdistettynä älykkyytteen on lopputuloksena helposti koulutettava harrastekaveri ja mukava seuralainen. Retkeily on minun intohimoni ja Daisy on mainio retkikaveri. Koiralta retkeily vaatii ennen kaikkea malttia, kykyä vain olla rauhassa, sillä nuotion äärellä menee helposti tunti tai kaksi, ja pitäähän kuviakin varten jaksata poseerata. 

Australianlabradoodlesta haaveilin vuosia, mutta elämäntilanne ei sallinut pennun hankintaa, ennen koronavuosien tuoma etätyömahdollisuus. Nykyään työskentelen suurimmaksi osaksi kotoa käsin ja etätyökavereina on kaksi ALD narttua. Näin syntyi Chillout ALD ja viimein saan mahdollisuuden seurata omien kasvattien kasvua ja kehitystä. Uskon jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, periaate mitä tulen koirakasvatuksessakin seuraamaan, tämä on vasta alkua.